Hyvä seurapeli on sellainen, joka otetaan esiin kerta toisensa jälkeen. Ja samoin kuin jokaisella on lempiruokansa, niin jokaisella on myös oma suosikkipelinsä. Itse olen kasvanut mm. Finanssi- ja Maatila-pelien parissa ja nämä pelit ovatkin kuluneet puhki minun ja sisarusteni käsissä.

Mutta me sisarukset teimme pelatessamme myös jotakin muuta: kokeilimme pelisääntöjen muuttamista. Joo-o, tiedetään... Osa teistä huutaa tämän kuullessaan: ”Mutta eihän niin saa tehdä!”. Siihen vastaan: ”Totta kai saa, kunhan kaikki pelaajat vain ovat yhtä mieltä noudatettavista pelisäännöistä”.

Uudet pelit syntyvät juuri tällä tavalla. Joku tai jotkut päättävät, että he muuttavat pelisääntöjä ja ottavat selvää, miten peli toimii uusilla säännöillä. Kiinalaiset keksivät 800-luvulla ensimmäiset pelikortit ja niillä pelattavat pelit, ja jos ihminen ei olisi viimeisen 12 vuosisadan aikana pohtinut ja kokeillut pelisääntöjen muuttamista, meillä ei olisi bridgeä, herttaa, pokeria, kasinoa eikä muitakaan noin 4000 erilaista korttipeliä.

Kuvassa näet Alfonso X Viisaan pelikirjan – jonka tekstit ja kuvat ovat käsintehtyjä – Espanjasta vuodelta 1283. Kirja, jonka nimi on Libro de acedrex, dados e tablas (Shakin, noppa- ja lautapelien kirja), sisältää 97 pergamenttiarkkia ja yli 150 värikuvaa. Siitä on olemassa ainoastaan yksi ainoa painos, jota säilytetään Madridin ulkopuolella sijaitsevassa San Lorenzo del Escorialin munkkiluostarissa. Huomaathan, että kuva esittää pyöreää backgammon-peliä, johon kuuluu kolme noppaa kahden sijaan! Ihminen on siis jo kauan sitten uskaltanut kokeilla uusia pelejä.

Seuraavaksi saat kolme vinkkiä, joita voit kokeilla seuraavan kerran pelejä pelatessasi.

Vinkki 1: Pelaatteko peliä, jossa pitää nostaa pelikortti pelilaudan keskellä olevasta pinosta joka kerta, kun joku joutuu tiettyyn pelilaudan ruutuun? Kokeilkaa joskus seuraavaa: sekoittakaa pelikortit ja jakakaa jokaiselle pelaajalle kolme (tai neljä tai viisi tai mikä nyt parhaiten sopii) pelikorttia ennen pelin aloitusta.
Kun joudut pelin aikana ruutuun, jossa pitää nostaa kortti, valitset yhden kädessäsi olevista korteista. Toimi kortin mukaan ja laita kortti takaisin korttipinon alimmaiseksi. Kun pelaat viimeisen kädessäsi olevan pelikortin, nosta kolme (tai enemmän) uutta korttia pelilaudalla olevasta pinosta. (Sopikaa etukäteen, sekoitetaanko kortit välillä uudelleen vai ei. Sillä on vaikutusta pelinkulkuun.) Pelikorttien etukäteen jakaminen lisää peliin taktisia hienouksia, onhan sinun valittava itse, mikä kortti sopii parhaiten pelitilanteeseesi. Kortti voi myös olla se vähiten huonoin vaihtoehto, sillä pelikorteillahan on usein myös negatiivisia vaikutuksia...

Vinkki 2: Pelaatteko korttipeliä, joka aloitetaan jakamalla kaikille sama määrä kortteja, esim. kahdeksan korttia? Toimikaa seuraavasti: sekoita pelikortit ja jaa jokaiselle pelaajalle kahdeksan korttia. Valitse saamistasi korteista yksi ja aseta se pöydälle eteesi, anna loput seitsemän korttia vasemmalla puolellasi istuvalle pelaajalle (kaikki tekevät tietysti samalla tavalla). Sinä saat seitsemän korttia oikealla puolellasi istuvalta pelaajalta. Valitse korteista yksi, jonka pidät itse ja anna kuusi korttia vasemmalla olevalle pelaajalle.
Näin jatketaan: Ota korttipino oikealta, valitse yksi kortti ja anna loput kortit vasemmalle. Lopulta jokaisella on kädessään oikea määrä pelikortteja ja peli voi alkaa. 
Mikä idea tässä on? Pelaajat ovat samassa asemassa eikä onni suosi ketään muita enempää, kukaan ei voi siis saada kaikkia ässiä tai kuninkaita. Kortit jakautuvat tasaisemmin ympäri pöytää ja pelitaidot ovat pelissä isommassa roolissa. Huomaathan, että korttien määrällä ei ole merkitystä – 5, 6, 8, 10, 13 – kaikki käy. Kokeilkaa myös seuraavaa: jakakaa jokaiselle pelaajalle 13 pelikorttia, valitkaa yksi kortti ja antakaa muut kortit eteenpäin. Jatkakaa näin, kunnes jokaisella pelaajalla on seitsemän pelikorttia (tai jokin toinen määrä). Ylimääräiset pelikortit siirretään syrjään.
Ja jos pelaatte jotain muuta kuin korttia, pelikortit voidaan jakaa samalla tavalla. Silloin pelaaja voi itse valita ne kortit, jotka sopivat hänelle parhaiten – riippuen siis pelistä, jota pelaatte. Kun pelikortit jaetaan tällä tavalla etukäteen, pelissä avautuu aivan uudenlaisia taktisia mahdollisuuksia.

Vinkki 3: Pelaatteko backgammonia tai jotain muuta peliä, jossa siirretään pelinappulaa kahden arpakuution avulla? Ärsyynnytkö, kun onni suosii vastustajaasi ja hän heittää pelkkiä viitosia ja kuutosia? Tämä vinkki tasoittaa tilannetta ja takaa sen, että pidemmän päälle molemmat pelaajat ovat liikkuneet yhtä monta askelta.
Siirrä nopat syrjään. Molemmat pelaajat ottavat käyttöönsä setin tavallisia dominonappuloita. Poista ne nappulat, joissa on yksi tai kaksi tyhjää kenttää. Tämän jälkeen molemmilla pelaajilla on 21 dominonappulaa, joissa on silmäluvut 6-6:sta 1-1:een. Ota omat nappulasi, käännä ne ympäri silmäluvut alaspäin ja sekoita ne.
Aina kun on sinun vuorosi heittää arpakuutiota, käännätkin ympäri haluamasi dominonappulan ja siirrät pelinappulaasi sen mukaan, esim. 5-1 tai 4-4 tai jotain muuta. Jätä käännetty nappula pöydälle silmäluku ylöspäin ja käännä seuraavalla vuorollasi uusi nappula. Vasta kun olet käyttänyt kaikki 21 nappulaasi, käännä nappulat ympäri, sekoita ne ja jatka samalla tavalla. Kuten sanottua, molemmilla pelaajilla on käytössään samanlainen setti dominonappuloita ja viime kädessä siis sama tuuri ”arpakuutioiden” kanssa. Kuvassa näet muuten kauniin käsintehdyn dominopelin 1800-luvun alkupuolelta. Monet keräilevät näitä pelejä, minä muiden muassa!

Ja kukapa tietää… ehkä ylläolevat vinkit saavat sinunkin ajatuksesi lentämään uudella ja jännittävällä tavalla ja innostut keksimään aivan uusia pelisääntöjä?

DAN GLIMNE

Tervetuloa lukemaan seurapelejä käsittelevää blogiani! Esittely on ehkä paikallaan tähän alkajaisiksi. Nimeni on Dan Glimne ja olen puuhaillut pelien parissa ammatikseni yli 30 vuoden ajan. Keksimiäni pelejä on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta yli 20 maassa. Lisäksi olen kirjoittanut pari tusinaa kirjaa peleistä. Minulla on myös ollut pelejä käsittelevä radio-ohjelma ja paljon, paljon muuta!

Yhden asian olen oppinut alalla työskentelemieni vuosien aikana. Nimittäin sen, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen suhde peleihin, vaikkakin nämä suhteet voivat olla hyvin erilaisia. Jokin aika sitten Alga esitteli teettämänsä tutkimuksen tulokset, joiden mukaan jopa 68 % juhlia rakastavista 20-29 –vuotiaista nuorista ihmisistä pelaa seurapelejä juhlien ohjelmanumerona. Mielenkiintoisempaa oli kuitenkin se, että naiset ja miehet suhtautuvat pelisääntöihin eri tavalla. 27 % naisista oli sitä mieltä, että pelisäännöt ovat tärkein tekijä peliä hankittaessa, kun taas miehistä ainoastaan 14 % oli samaa mieltä.

Luvut varmastikin kertovat jotakin siitä, miten sekä naiset että miehet haluavat, että pelit, ja ylipäänsä koko maailma, toimivat. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.. tiedä häntä. Yhdestä asiasta voi kuitenkin olla varma. Ennen kuin peli voidaan aloittaa, jokaisen pelaajan on oltava samaa mieltä pelisäännöistä. Tämä yksimielisyys pitää sisällään myös kirjoittamattomia sääntöjä, kuten esimerkiksi sen, mitä tapahtuu, jos noppa putoaa lattialle heiton jälkeen. Lasketaanko se silloin heitoksi vai ei? Kuten sanottua, asioista pitää olla samaa mieltä jo alusta alkaen.

Seurapelit voivatkin toimia eräänlaisena demokratian opetusvälineenä. Kun lapsi aloittaa seurapelien pelaamisen aivan pienenä, hän oppii vähitellen, että pelisäännöistä pitää olla samaa mieltä, jotta peliä ylipäänsä voi pelata. Hän oppii myös odottamaan vuoroaan ja voittamaan ja häviämään. Samalla hän oppii myös paljon muuta.

Jos pelisäännöistä ei olla samaa mieltä, voi käydä huonosti. Islantilaisessa Porgilin sadussa kerrotaan kuinka Porgil Skárdi ja Samur Magnusson pelaavat skáktaflia, siis shakkia, ja riitaantuvat niin, että Porgil kerää pelinappulat nahkaiseen säilytyspussiin ja läimäisee sen jälkeen pussilla Samuria korvalle niin, että veri lentää. Niin huonosti ei sentään saa käydä!

Kuvassa näet kaksi tukkanuottasilla olevaa nopanpelaajaa. Jos haluat nähdä veistoksen luonnossa, sinun on matkustettava Gotlantiin ja Källingen 1100-luvulta peräisin olevaan kirkkoon. Tuntematon taiteilija on tehnyt veistoksen satoja vuosia sitten, luultavasti muistutuksena kaikille, että pelisäännöistä kannattaa olla samaa mieltä.

Maailman vanhimmat säilyneet pelisäännöt ovat muuten nyrkinkokoisessa babylonialaisessa savitaulussa ja ne on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella. Pelisäännöt ovat peräisin noin vuodelta 200 e.Kr. ja ne on nähtävissä Lontoon British Museumissa.  Olen pitänyt kyseistä savitaulua kädessäni, kiitos museossa työskentelevien ystävieni. Se oli harvinainen mahdollisuus kokea historian siiveniskuja! Me ihmiset olemme tietenkin pelanneet pelejä jo vuosituhansia aiemmin, mutta tuolloin pelisäännöt siirtyivät pelaajalta toiselle suullisesti eikä niitä kirjoitettu muistiin.

Toisaalta sinun ja pelitovereidesi ei kannata arkailla vanhojen pelien pelaamista uusilla säännöillä, kunhan kaikki vain ovat yhtä mieltä pelisäännöistä. Tässä muuten yksi hauska versio perinteisestä Alga-klassikosta: Sissi-Alfapet. Pelivälineeksi tarvitset Alfapet-pelin pussin ja kirjainlaatat. Pelaajia voi olla enintään neljä.

Laita kaikki kirjainlaatat pussiin ja ravista pussia. Päättäkää yhdessä, kuka aloittaa pelin. Kun on sinun vuorosi, nostat pussista kirjaimen ja asetat sen pöydälle. Anna pussi seuraavalle pelaajalle. Hän nostaa pussista uuden kirjainlaatan ja asettaa sen pöydälle. Peli jatkuu samalla tavalla vuoron siirtyessä myötäpäivään.

Kun keksit vähintään kolmekirjaimisen sanan, jonka voi muodostaa pöydällä olevista kirjaimista, huudat sanan ääneen, otat kirjaimet ja laitat ne eteesi. Esimerkiksi: Pöydällä on kirjaimet T, L ja I ja seuraava pelaaja laittaa pöydälle kirjaimen U. Huudat ”TULI” ja otat kyseiset kirjaimet ja laitat ne omaan pinoosi.

Kun tämä on tehty, otat pussin itsellesi, nostat uuden kirjainlaatan ja laitat sen pöydälle. Ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kun pussi on tyhjä eikä pöydällä olevista kirjaimista voi enää muodostaa sanoja, peli päättyy. Pelin voittaa se pelaaja, jolla on eniten kirjainlaattoja pinossaan.

Jos sinä ja joku toinen pelaaja huudatte sananne samanaikaisesti, se pelaaja voittaa, jonka sanassa on enemmän kirjaimia. Jos huudatte saman sanan tai sanoissa on yhtä monta kirjainta, kierros päättyy ratkaisemattomana. Kirjainlaatat jätetään pöydälle ja seuraava pelaaja nostaa pöydälle uuden kirjaimen. Seuraavan huudettavan sanan on oltavat pidempi kuin aiempi sana, jotta sillä voittaa pelikierroksen. Esimerkiksi, jos kaksi pelaaja huusi samanaikaisesti sanan TULI, pelikierros jää ratkaisematta ja kirjainlaatat jäävät pöydälle. Seuraavassa voittavassa sanassa on oltava vähintään viisi kirjainta.

Pitäkää hauskaa tämän peliversion parissa. Palaan pian uusien ja viihdyttävien seurapelikirjoitusten merkeissä.

DAN GLIMNE